Kesäleirit herättävät tunteita. Toisaalta muistaa sen ehkä hieman jo kiillottuneen kuvan omista lapsuuden kesäleireistä, jolloin aurinko paistoi, sai olla paljon ulkona, oli mukavaa ja eväätkin maistuivat herkullisille. Toisaalta tuntee helpotusta ja samalla ikävää, kun miettii omia lapsia leireillä. Ajallisesti leirit helpottavat lapsiperheen kesää, mutta ikävä siinä yleensä iskee -puolin ja toisin.
Mikä leiritoiminnassa on hienointa leiriläisen näkökulmasta on, että voi keskittyä täysin pitämään hauskaa. Kaikki tulee valmiina, mistään ei tarvitse huolehtia ja toiminta on suunniteltu juuri sinulle. Lisäksi lämpö, valo ja ulkoilma luovat toiminnalle lähes taianomaiset puitteet pitkän ja pimeän talven jälkeen.
Aikuisillekin on tehty leirejä jo jonkin aikaa. Leirejä löytyy laidasta laitaan. Voi lähteä kansainväliselle leirille joko kotimaassa tai ulkomailla. Toisaalta voit panostaa parisuhteeseesi, kirjoittamiseen tai vaikkapa vaeltamiseen. Tarjontaa löytyy ja se on hienoa!
Miten lapsiperhe-arjesta voi ottaa aikaa aikuisten leirille?
Tämä onkin SE kysymys, mikä yleensä estää leireille osallistumisen. Pienten lasten vanhemmat eivät voi lähteä yön yli -leireille ilman lapsia ja jos lapset ovat mukana, saako sen huolettoman kesäpäivä -kokemuksen enää kokea? Todennäköisesti se kokemus ei ole niin huoleton.
Päiväleirit ovat todennäköisempi vaihtoehto. MUTTA, mutta, mutta. Mihin lapset menevät silloin? Useimmilla lapsilla on kesäloma joko koulusta tai hoidosta. Jos on niin pieniä lapsia, että he eivät ole vielä edes hoidossa, minne voit mennä heidän kanssaan? Ja mihin isommat lapset voisi laittaa hoitoon?
Kummallista kyllä, useimpiin paikkoihin et saa ottaa vauvaa tai pientä lasta mukaan. Monesti sitä perustellaan, että muut asiakkaat voivat valittaa siitä. Eli aikuiset ihmiset eivät kestä vauvan itkun aiheuttamaa tunnekuormitusta. Tämä on sinänsä hassua, koska useimmiten vanhemmat ovat ne tilanteen stressaajat ja osaavat kyllä arvioida, milloin on syytä siirtyä syrjemmälle vaikkapa nukuttamaan vauvaa ja milloin kyseessä on vaikkapa nälkä, joka sekin on helppo korjata. Vauvaperheiden(kään) mukaan pääsemisen ei pitäisi eikä saisi olla ongelma.
Miksi pitäisi saada leirikokemus myös aikuisena?
No tietenkin siksi, että kuka tarvitsisi enemmän huoletonta leiriarkea, kuin ruuhkavuosissa taapertava aavistuksen väsynyt aikuinen?
Kuka voisi nauttia eväistä kauniissa säässä ja kauniista maisemista sekä hiljaisuudesta, lämmöstä ja valosta enemmän kuin alvariinsa kaikkia muita varten oleva ihminen?
Kuka osaa arvostaa enemmän sitä, että kaikki on valmiina ja juuri sinulle suunniteltu kuin aikuinen, joka ajattelee yleensä viimeisenä itseään.
Aikuisten leireillä voi keskittyä pitämään hauskaa ja yleensä niissä on myös hyöty-aspekti mukana. Kerrankin saa panostaa vain itseensä ja omaan hyvinvointiin ja tehdä vain ja ainoastaan ne kivat jutut!