Vaihtoehtona horisontaalinen urakehitys?

Eija-Erkki Esimerkki haluaisi opiskella ja kehittää osaamistaan työnsisältöä päivittämällä. Hänelle kuitenkin tarjotaan seuraavaksi askeleeksi asiantuntijatehtävistä etenemistä lähiesimieheksi. Eija-Erkki ei oikein haluaisi selvitellä sairauspoissaoloja, keskinäisiä kissanhännänvetoja eikä oikeastaan johtaakaan ketään. Kuitenkin urallaan hän haluaisi edetä. Mikä Eija-Erkkiä nyt auttaisi?

Horisontaalinen urakehitys tietenkin, mutta onko se uralla etenemistä?

Jos etenet urallasi, etenet ensiksi lähiesimieheksi, sitten keskijohtoon ja mahdollisesti lopulta ylempiin johtotehtäviin. Ja mihin sitten? Onko mitään muuta mahdollisuutta EDETÄ?

Kuinka moni haluaa tehdä johtotehtäviä? Entä kuinka monelle johtotehtävät tarjoavat omia vahvuuksia tukevia työtehtäviä? Entä kuinka moni soveltuu johtotehtäviin?

Vertikaaliset urapolut ovat yleisesti hyväksyttyjä ja tunnistettuja etenemistapoja urakehityksessä. Kuitenkin useimmille sopisi parhaiten horisontaalinen urakehitys, varsinkin jos se olisi sosiaalisesti hyväksyttävämpää.

Mitä horisontaalinen urakehitys sitten on?

Horisontaalisesti etenevä ura ei ”etene” johtotehtäviin, vaan tehtävien vastuutaso voi hyvinkin pysyä samana. Kuitenkin työnsisältö muuttuu oleellisesti ja itseään pääsee kehittämään uusin aluevaltauksin.

Eija-Erkki Esimerkki pohtii nyt, pitäisikö hänen vaihtaa työpaikkaa, että välttyisi johtotehtäviltä. Toisaalta suurempi palkka houkuttelisi jotajaksi, vaikkei se olekaan mielekästä työtä.

Projekteihin osallistumalla ja työnantajaa vaihtamalla pääsee toki muuttamaan työnkuvaansa ja saattaa jopa kuukausittain pankkitilille kilahtava euromääräkin kasvaa, vaikka ei ”etenekään”. Mutta eikö olisi hyvä, että työpaikoilla yleiseen käytäntöön otettaisiinkin työntekijöiden horisontaaliset urapolut?

Tällöin työpaikoille voitaisiin luoda 3-5 vuoden välein tapahtuvat tarkastusjaksot, jossa katsottaisiin, mihin suuntaan työntekijä haluaisi kehittää osaamistaan ja olisiko se kyseisen työpaikan mahdollisuuksien rajoissa toteuttaa. Tässä voisi olla jopa mahdollista, että käytännöstä hyötyisivät sekä työnantajat että työntekijät.

Työnantajien hyöty löytyisi motivoituneimmista ja sitoutuneimmista työntekijöistä, jotka viihtyisivät paremmin työssään. Lisäksi työnantajat (esimerkiksi yritykset) saattaisivatkin saaada kilpailuvalttia markkinoilla, kun saisivat työntekijöidensä potentiaalin paremmin hyödynnettyä.

Työntekijöille hyöty löytyisi siitä, että pääsisi työskentelemään vahvuuksillaan ja kehittämään itseään haluamaansa urasuuntaan. Lisäksi näin pääsisi paremmin vaikuttamaan työnsisältöön, jolloin työssään yleensä viihtyykin paremmin. Toki työviihtyvyyteen vaikuttavat monet muutkin asiat, kuten työilmapiiri.

Eija-Erkki Esimerkki käy keskustelun esimiehensä kanssa. Kyseisessä työpaikassa horisontaaliset työpolut eivät ole tunnistettuja, saati kannustettuja. Eija-Erkki päätyy vaihtamaan työpaikkaa. Uudessa työpaikassaan hän pääsee keskustelemaan työnsisältöjen kehittymisestä työntekijän kehittymisen mukana. Keskustelussa sovitaan, että vastaavia keskusteluja käydään vuosittain ja katsotaan miten työnsisältöjä olisi voisi muokata mahdollistamaan urakehityksen ilman johtotehtäviä.

Horisontaalisista urapoluista hyötyisivät myös monet työyhteisöt, koska johtotehtäviin loistavasti soveltuvat henkilöt tulisivat paremmin esille rekrytoinneissa. Siten omilla vahvuuksillaan työskentelevä johtaja voi vaikuttaa koko työilmapiirin ja työhyvinvointiin. Lisäksi horisontaalisuus auttaisi jokaista etenemään urallaan juuri siihen suuntaan, jossa omilla vahvuuksillaan pääsee loistamaan.

Voitaisiinko sosiaalisesti hyväksyä ja jopa kannustaa etenemään urallaan myös horisontaalisesti?

Tiina/Carads Oy

Yrittäjyyden juhlahumua

Carads on jo 1-vuotias!

Perustin Caradsin vuosi sitten, mutta yrittäjyystaipaleeni alkoi paljon aiemmin.

Kolme vuotta ennen yrityksen perustamista sain idean siitä, että työn ja perheen yhdistäminen toimisi parhaiten yrittäjänä. Siinä vaiheessa vielä yritysidea oli kaukainen haave.

Ensimmäiset yritysideani olivat melko lennokkaita ja varsinaisesti kannattava liiketoiminmalli oli vain jokseenkin hatarasti niihin liitettävissä. Myöskin oma henkinen kasvuni yrittäjäksi oli aivan lapsen kengissä.

Yritysideaa ei alkanut näkyä eikä kuulua. Harjoittelu Walesissa avasi silmäni ja ajatukset kirkastuivat. Kansainväliset tuulet uravalmennuksesta olivat jotakin täysin uudenlaista verrattuna oppimaani malliin. Caradsin ensimmäinen versio oli syntynyt.

Siitä versiosta alkoi piiiiiitkä matka lukuisten yrittäjyyskoulutusten ja yrittäjyyttä tukevien koulutusten kautta kohti nykymuotoista Caradsia. Ennen kuin sain liiketoimintasuunnitelman valmiiksi, idea oli jalostunut lukuisia kertoja. Vastaavasti liiketoimintasuunnitelmasta yrityksen perustamiseen ideani jäsentyi käytännössä kokonaan uudelleen.

Sitä mukaa kun oppia ja tietoa sain lisää, yritysideanikin muuttui ja eli. Vuosi sitten yrityksen perustamishetkellä olin jo kohdannut lukuisia vastoinkäymisiä, jotka sillä hetkellä tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Kuitenkin ne olivat hoidettavissa olevia byrokratian helmiä. Vuosi sitten yrityksenikin oli toisenlainen, kuin se on tänään.

Konkreettisin ero on siinä, että vuosi sitten sanoin olevani yrittäjä, pahoitteleva hymy huulillani. Tänään sanon olevani yrittäjä, mutta äänensävyni on vakaa. Tiedän olevani OIKEASTI yrittäjä, enkä yrittäjä, joka yrittää yrittää. En pahoittele sitä enää. Yrittäjyys on minun työtäni ja teen sit nauttien joka hetkestä.

Henkinen kasvu on ollut huimaa, mutta niin on ollut myös hankkimani koulutuksen määrä sekä omaksumani uusien taitojen määrä. Missään muussa työssä en olisi kehittynyt näin lyhyessä ajassa näin paljon, ollen epämukavuusalueella päivittäin.

Alkuperäinen ajatus perheen ja työn yhdistämisestä on mitä suurimmissa määrin totta. Helppoa se ei ole, en edes yritä väittää sitä. Mutta missään muussa työmuodossa suurperheellisenä en pystyisi yhdistämään molempia osa-alueita ja työskentelemään kotoa käsin. Pieni apulaistoimitusjohtakin on pian omassa juhlahumussaan ja kasvaa samaa tahtia Caradsin kanssa ja saan seurata molempien kasvua ylpeänä.

Olen siis erittäin tyytyväinen päätökseeni ryhtyä yrittäjäksi.

Juhlahumun kunniaksi Caradsilla on syksyn aikan tulossa paljon uutta ja vanhoja palveluja uudistetaan. Syksyn mittaan tarjolle tulee myös ilmaisia valmennuksia, joten kannattaa ehdottomasti pistää Fb-sivut seurantaan, jotta saat ensimmäisenä tiedon koulutuksista. Osassa ilmaisia koulutuksia on rajoitettu osallistujamäärä, joten nopeimmat ennättävät ensiksi.

Muistathan myös ottaa Caradsin pörröiset nelijalkaiset leidit seurantaan Instagramin puolella. Löytyvät sieltä sentraalisantrat_caradsoy nimellä ja kertoilevat omasta arjestaan toimistolla.

Minä jatkan juhlahumussa työskentelyä apulaistoimitusjohtajan nukkuessa sylissä. Nähdään syksyn valmennuksissa! 🙂

Tiina/Carads Oy

Miten vaikutan omaan uraani?

Näyttelijä Jaana Saarinen kertoi 30.7.2019 MTV3:n Kesäterassi -ohjelmassa omasta työstään. Hän totesi, että on saanut koko elämästä tehdä tätä työtä ja se on edelleen paras työ, mitä kuvitella saattaa.

Ja tämä on se, mihin jokainen voi päästä niin halutessaan!

Tiedän, ensimmäiset skeptikot ovat heti nurisemassa, että eihän kaikki voi työstään tykätä tai nauttia siitä. Ei kaikilla ole sitä luksusta.

Mutta kuka sen määrittää?

Kaikille ei löydy työtä, joka pysyisi koko uran ajan samana, Toisille löytyy.

Toiset voivat löytää oman unelmauransa esimerkiksi yhdeltä alalta kymmenen vuotta, seuraavan alan 5 vuotta ja sitä seuraavan alan 15 vuotta. Se riippuu ihan täysin omista kiinnostuksen kohteista, omasta elämäntilanteesta sekä omasta kehityksestä ja kasvusta.

Ainoa sääntö oman uran suhteen on se, että urani on omani ja voin itse vaikuttaa siihen.

Miten uraan sitten vaikutetaan? Menetelmä ei ole mitään ostosTV -kategoriaa: ”Osta tämä ja olet onnellinen lopun eläämääsi”.

Urasuunnitteluun on käytettävä aikaa säännöllisesti. Tavoitteet on päivitettävä vähintään viiden vuoden välein, useimmille oikea päivitysväli on huomattavasti tiheämpi. Enää kun ei ole mahdollista tehdä urapolkuja niin sanottuihin varmoihin työpaikkoihin nojautuen.

Toinen tärkeä seikka urasuunnittelussa on jatkuva kehittyminen. Tämä seikka ymmärretään useasti väärin ja siitä seuraa katkeraa papatusta siitä, miten koko ajan pitäisi opetella jotakin uutta, mikä ei kiinnosta pätkääkään. Sitä juuri ei pidä tehdä. Toki työssään joutuu opettelemaan varmasti myös niitä ei-niin-kiinnostavia asioita, jotka ovat työn hoitamisen kannalta tärkeitä.

Itsensä kehittäminen on kuitenkin jotakin aivan muuta. Se on niiden asioiden opiskelua, jotka ovat itseä kiinnostavia, joita kohtaan tuntee intohimoa ja jotka ovat juuri nyt juuri minulle ajankohtaisia. Itsensä kehittäminen ei myöskään tarkoita pelkkää koulun penkin kuluttamista, vaan oppia voi haalia hyvin monella eri tavalla.

Tavoitteet- Suunnittelu -Kehittyminen, siinä on pätevä kolminaisuus oman uran suhteen. Toki muitakin osa-alueita on otettava huomioon, kuten esimerkiksi oman osaamisen tunnistaminen, omien vahvuuksien hyödyntäminen, väylän löytäminen tavoitteeseen pääsemiseksi ja joskus myös sen oman tavoitteen löytäminen. Joskus ei edes tunnista kaikkia olemassa olevia mahdollisuuksia tai ei edes tiedä niitä olemassa oleviksi.

Monesti se unelma-ura voi ollakin jo tiedossa, mutta reitin löytäminen ei ota luonnistuakseen. Tai yksinkertaisesti aika ja energia eivät riitä hektisessä arjessa asian ajattelemiseen, vaihtoehtojen tutkimiseen tai ylipäänsä suunnitelmien tekemiseen.

Jos unelma-uraasi et ole vielä löytänyt, kokeile aiemmin mainitsemaani kolminaisuutta. Mitä ajatuksia herää?

Jos kaipaat strukturoidumpaa prosessia, uravalmentaja on apunasi. Samoin kuin personal trainer auttaa sinua oman hyvnvointisi suhteen, uravalmentaja on apunasi antamassa tilanteeseesi perspektiiviä, johdattamassa prosessia yli karikoiden sekä tekemässä tarvittavat kartoitukset.

Kaikilla on oikeus nauttia työstään!

Milloin sinä sanoisit, että teet parasta työtä, mitä kuvitella saatat?

Tiina /Carads Oy

Mut ku en osaa

Kuulostaako tutulta?

Jos joka kerta saisin kolikon, kun kuulen jonkun sanovan tai huomaan ajattelevan näin, olisin seuraava Roope Ankka. Itsekin sorrun useasti miettimään näin. Varsinkin kun vertaan itseeni muihin osaavampiin, koulutetumpiin, ilmaisuvoimaisempiin, kokeneempiin, pätevämpiin ja muutenkin vain kykenevämpiin ihmisiin.

Meidät suomalaiset on kasvatettu iät ja ajat olemaan nöyriä ja vaatimattomia. Jos lapselle ei ole sanottu, että älä luule itsestäsi liikoja tai et osaa kuitenkaan, onhan se lapsi pilalle kasvatettu. Jokainen meistä on kuullut, miten osaaminen ei riitä ja aina on joku, joka osaa paremmin ja on ainakin fiksumpi.

Sillä asenteella sitten työelämään. Nöyryys ja ahkeruus lienevät suomalaisen työnteon kulmakiviä. Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä. Vähän ehkä jupistaan asioista, mutta mitään ei asioille uskalleta tehdä. Koska enhän minä kuitenkaan osaa mitään.

Uravalmentajana minulle on tärkeintä saada asiakas huomaamaan, miten valtavasti potentiaalia ja osaamista hänellä on. Yleensä minä näen asiakkaasta jo ensitapaamisella hänen potentiaalinsa. Itse sitä on vaikeampaa nähdä ja vielä vaikeampi uskoa.

Kuitenkin valmennusprosessin aikana asiakkaani ovat huomanneet muutoksen mahdollisuuden. Yleensä uravalmennukseen hakeudutaan, kun halutaan muutosta vallitsevaan tilanteeseen. Kehityskulkua on inspiroivaa seurata, miten ennen hartiat lysyssä kulkevasta ihmisestä kuoriutuu säteilevä persoona, joka luottaa osaamiseensa. Ja otsassa olevassa lapussa lukeekin: ”Minä pystyn! Minä osaan!”

Viimeaikaiset asiakaskuulumisetkin ovat tuoneet hymyn huulille ja useamman voiton kiljahduksenkin. Eräs jo valmennuksen käynyt asiakas kertoi niin uskomattoman hyviä uutisia, että pieni apulaistoimitusjohtaja sylissäni tuijotti minua huuli pyöreäni kun karjuin JEEEEEEEEEEEE:tä puhelimeen. Tämäkin asiakas saavutti valmennuksen aikana vähimmäistavoitteensa, eli muutoksen vallitsevaan tilanteeseen. Yhdessä mietimme, mitkä hänen uratavoitteensa ovat ja tuolloin nykyinen erävoitto ei ollut edes mahdollinen asiakkaasta johtumattomista syistä. Kun tilaisuus sitten tuli, oli asiakkaani valmis tarttumaan muutokseen ja kertomaan ilman nöyristelyjä osaamisestaan ja potentiaalistaan. Ja voittohan sieltä tuli. Olen todella onnellinen hänen puolestaan!

Myös toinen asiakkaani kertoi hyviä uutisia. Hän kertoi päässeensä opiskelemaan alaa, josta oli jo jonkin aikaa haaveillut. Silloinkin olisi mieli tehnyt kiljua riemusta, mutta olosuhteet eivät sitä sallineet. Tässäkin tapauksessa oma osaaminen on valjastettu hienosti käyttöön ja aika tulee näyttämään, mitä kaikkea mahtavaa hän keksiikään saavuttaa.

Onnistumiseen vaikuttavat monet asiat, mutta varmaa on ettet onnistu, jos et edes yritä. Mantralla: ”mut ku en osaa” ei pääse mihinkään. Jos sen sijaan keskitytkin siihen, mitä osaat, voit huomata pian uusien mahdollisuuksien purjehtivan yllättäen horisonttiin. Jos haluat apua tai tukea suunnan löytämiseen tai askelmerkkeihin tavoitteeseen pääsemiseksi, ota minuun yhteyttä. Muistat vaan, että eläydyn onnistumisiin täysillä, joten pidäthän luurin vähän kauempana korvastasi, kun kerrot minulle hyviä uutisia! 😀

Tiina/Carads

” Mut entäs, jos…”

Kuinka monta kertaa olet ajatellut uraasi lauseen alulla ”entäs, jos”?

Useimmiten lause tulee mieleen illalla nukkumaan käydessä tai töissä juuri sillä hetkellä, kun kiehahtaa syystä tai toisesta. Myös lomat ovat oiva hetki ajatella, mitä muuta voisikaan tehdä. Tai isojen murroskohtien kohdatessa.

Milloin sitten on syytä suunnitella uraansa?

Tässä muutamia esimerkkejä:

  • Olet tympääntynyt työhösi tai työkavereihisi tai vaikkapa työmatkaasi.
  • Haluat olla enemmän lasten kanssa kotona tai vähemmän lasten kanssa kotona.
  • Haluat edetä urallasi tai päästä työelämään kiinni.
  • Haluat lisää vastuuta työhösi tai vähemmän vastuuta työhösi
  • Haluat lisää palkkaa tai (huomattavan harvinainen tilanne) haluat vähemmän palkkaa
  • Haluat lähteä ulkomaille tai haluat palata kotimaahan
  • Haluat muuttaa työnkuvaasi
  • Haluat vaihtaa alaa
  • Haluat vaihtaa paikkakuntaa
  • Haluat opiskelemaan
  • Haluat osittaisen työajan tai lisätyön
  • Olet unelmoinut muutoksesta, mutta et tiedä, miten sen saisit toteutettua
  • Olet jotenkin nyhjääntynyt, mutta et tiedä miksi tai mitä sille voisi tehdä
  • Haluat uusia haasteita
  • Haluat päästä osaksi seikkailua ja valloittamaan vuoria
  • Haluat rauhaa ja tasaista elämää
  • Haluat yrittäjäksi tai olet jo yrittäjä

Aika harvassa ovat ne tilanteet, että uraansa ei kannattaisi suunnitella tai päivittää urasuunnitelmiaan. Yksinkin voit asioita muuttaa, mutta olisiko avusta apua?

Suomessa on vielä lapsen kengissä hyväksyä apua muilta. Olipa kyse sitten naapuriavusta, kasvatusneuvoista, personal trainereista tai uravalmennuksesta. Mentaliteetti ”kyllä minä pärjään”on iskostunut syvälle. Siitä on hyvin hankala päästä eroon. Kuitenkin useimmiten pääsemme helpommin tavoitteeseemme, jos hyväksymme apua.

Kuinka moni tietää vaikkapa laihduttamisessa tien onnistumiseen? Jokainen tietää, että sokeria ja haitallisia rasvoja minimiin ja kasviksia ja protskuja enemmän ruokavalioon. Vielä kun lisää päälle liikuntaa, on menestys taattu. Mutta kuinkas siinä usein käykään? Ensimmäiset kolme päivää sujuu hyvin ja sitten löytyy sirkusaakkoset, suklaalevy tai sipsipussi kainalosta katsomasta leffaa, tositeeveetä tai ihan vaikka ostoskanavaa.

Jos apuna on PT, hän osaa neuvoa ja tukea ja tsempata oikeissa kohdissa ja varoittaa ennakolta karikoista. Useimmat ihmiset onnistuvat PT:n kanssa. Toki saattaa löytyä pari muuttujaa elämäntilanteissa, terveydessä tai motivaatiossa, jotka muodostuvat esteeksi. Mutta pääsääntöisesti tuen avulla onnistutaan varmemmin kuin ilman tukea. Toki on olemassa oman elämänsä sissejä, jotka rämpivät läpi palavan viidakon ja saapuvat voittajina maaliin. Huutavat mennessään, että ”Havuja, #*#*#*#!”

Urasuunnittelu ja uravalmennus ovat osa samaa konseptia. Tottakai ihmiset ovat aina pärjänneet ilmankin. Ja toki jokainen osaa sen tehdä itsekin. Mutta entäs, jos kuitenkin valmennuksen avulla päätyisitkin ihan toisiin tavoitteisiin kuin mihin itse olisit osannut tähdätä? Mutta entäs jos kuitenkin apu olisikin juuri se, jota olet odottanut, mutta et ole osannut edes ajatella tarvitsevasi sitä muutoksen tueksi?

Do something today that your future self will thank you for!

Tiina/Carads

Ps. Meillä on FB:ssä arvonta, jossa palkintona on uravalmennusta.

Äitien leiri

Milloin äidit saavat rauhassa keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiin? Tuleeko liikuttua tarpeeksi? Milloin olet viimeksi satsannut rahallisesti itseesi tai uraasi? Milloin olet viimeksi tehnyt konkreettisesti jotakin oman urasi edistämiseksi?

Jos Super-Äitejä ei lasketa, valtaosa äideistä ei ennätä panostamaan omaan hyvinvointiinsa saatikka uraansa tarpeeksi. Perheen hyvinvointi, sairauspoissaolot, neuvolassa käynnit, lasten harrastukset, virasto-asioinnit ja muu perusarkeen sisältyvä lisätyö (metatyön lisäksi) vievät kaiken ajan ja energian.

Iltaisin saattaa tulla mieleen somea selatessa, että olisipa ollut mukava saada tänään hetki omaa aikaa ja liikkua siten, kun itse tykkään. Välillä saattaa mielessä käydä myös, että oma ura on jääänyt taka-alalle ja ne virstanpylväät, joista aikaisemmin haaveili, tuntuvat saavuttamattomilta.

Mutta leiri-elämä on jotakin ihan toista.

Leirille voit valmistautua pakkaamalla itsellesi eväät ja repun mukaan. Tiedät jokaisena leiripäivänä pääseväsi kokeilemaan jotakin lajia, mahdollisesti sellaisia, mitä et ole ennen kokeillut. Joten liikunta check! Ja tietenkin leirieväät myös! 🙂

Leirillä saat henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa sekä ihan ikioman sinulle personoidun liikuntasuunnitelman. Siellä ei lue juoksulenkkiä 5krt/vko, jos et yhtään pidä juoksemisesta. Siellä ei myöskään lue kuntosaliharjoittelua, jos sen ajattelukin saa sinut voimaan pahoin. Suunnitelma tehdään sinun mahdollisuutesi ja tavoitteesi huomioon ottaen. Saat juuri sellaisen liikuntasuunnitelman, jonka avulla tiedät pääseväsi tavoitteeseesi.

Uravalmennuksessa pääset pohtimaan juuri omista lähtökohdistasi missä ammatillisesti olet ja minne haluaisit seuraavaksi päätyä. Mikäli sinulla on mielessäsi asioita, joihin haluaisit apua ja tukea (kuten moderni työnhaku, haastattelut jännittävät tai somen käyttö ammatillisesti tuntuu hankalalta), myös niitä voimme käydä läpi. Tärkeintä on, että saat keskittyä urasi suunnitteluun, askelmerkkeihin tavoitteisiin pääsemiseksi ja innostua tulevaisuudesta!

Milloin olet viimeksi innolla suunnitellut urasi tulevaisuutta?

Kesää ja ennen kaikkea aurinkoisia leiripäiviä odottaen

Tiina/Carads Oy