Yrittäjyyden juhlahumua

Carads on jo 1-vuotias!

Perustin Caradsin vuosi sitten, mutta yrittäjyystaipaleeni alkoi paljon aiemmin.

Kolme vuotta ennen yrityksen perustamista sain idean siitä, että työn ja perheen yhdistäminen toimisi parhaiten yrittäjänä. Siinä vaiheessa vielä yritysidea oli kaukainen haave.

Ensimmäiset yritysideani olivat melko lennokkaita ja varsinaisesti kannattava liiketoiminmalli oli vain jokseenkin hatarasti niihin liitettävissä. Myöskin oma henkinen kasvuni yrittäjäksi oli aivan lapsen kengissä.

Yritysideaa ei alkanut näkyä eikä kuulua. Harjoittelu Walesissa avasi silmäni ja ajatukset kirkastuivat. Kansainväliset tuulet uravalmennuksesta olivat jotakin täysin uudenlaista verrattuna oppimaani malliin. Caradsin ensimmäinen versio oli syntynyt.

Siitä versiosta alkoi piiiiiitkä matka lukuisten yrittäjyyskoulutusten ja yrittäjyyttä tukevien koulutusten kautta kohti nykymuotoista Caradsia. Ennen kuin sain liiketoimintasuunnitelman valmiiksi, idea oli jalostunut lukuisia kertoja. Vastaavasti liiketoimintasuunnitelmasta yrityksen perustamiseen ideani jäsentyi käytännössä kokonaan uudelleen.

Sitä mukaa kun oppia ja tietoa sain lisää, yritysideanikin muuttui ja eli. Vuosi sitten yrityksen perustamishetkellä olin jo kohdannut lukuisia vastoinkäymisiä, jotka sillä hetkellä tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Kuitenkin ne olivat hoidettavissa olevia byrokratian helmiä. Vuosi sitten yrityksenikin oli toisenlainen, kuin se on tänään.

Konkreettisin ero on siinä, että vuosi sitten sanoin olevani yrittäjä, pahoitteleva hymy huulillani. Tänään sanon olevani yrittäjä, mutta äänensävyni on vakaa. Tiedän olevani OIKEASTI yrittäjä, enkä yrittäjä, joka yrittää yrittää. En pahoittele sitä enää. Yrittäjyys on minun työtäni ja teen sit nauttien joka hetkestä.

Henkinen kasvu on ollut huimaa, mutta niin on ollut myös hankkimani koulutuksen määrä sekä omaksumani uusien taitojen määrä. Missään muussa työssä en olisi kehittynyt näin lyhyessä ajassa näin paljon, ollen epämukavuusalueella päivittäin.

Alkuperäinen ajatus perheen ja työn yhdistämisestä on mitä suurimmissa määrin totta. Helppoa se ei ole, en edes yritä väittää sitä. Mutta missään muussa työmuodossa suurperheellisenä en pystyisi yhdistämään molempia osa-alueita ja työskentelemään kotoa käsin. Pieni apulaistoimitusjohtakin on pian omassa juhlahumussaan ja kasvaa samaa tahtia Caradsin kanssa ja saan seurata molempien kasvua ylpeänä.

Olen siis erittäin tyytyväinen päätökseeni ryhtyä yrittäjäksi.

Juhlahumun kunniaksi Caradsilla on syksyn aikan tulossa paljon uutta ja vanhoja palveluja uudistetaan. Syksyn mittaan tarjolle tulee myös ilmaisia valmennuksia, joten kannattaa ehdottomasti pistää Fb-sivut seurantaan, jotta saat ensimmäisenä tiedon koulutuksista. Osassa ilmaisia koulutuksia on rajoitettu osallistujamäärä, joten nopeimmat ennättävät ensiksi.

Muistathan myös ottaa Caradsin pörröiset nelijalkaiset leidit seurantaan Instagramin puolella. Löytyvät sieltä sentraalisantrat_caradsoy nimellä ja kertoilevat omasta arjestaan toimistolla.

Minä jatkan juhlahumussa työskentelyä apulaistoimitusjohtajan nukkuessa sylissä. Nähdään syksyn valmennuksissa! 🙂

Tiina/Carads Oy

Äitiys ja ura

”Olipa kerran äiti, joka halusi jo kotoa takaisin töihin. Vaikka lastaan kuinka rakastaakin, halusi tämä äiti käyttää aivojaan muuhunkin kuin leikkimään kukkuu- leikkejä. Hän tarttui tuumasta toimeen ja läksi töihin. Pieni ihminen läksi hoitoon ja kaikki meni alkuhuumassa hyvin. Kunnes äiti koki, että työn merkitys oli vähäinen verrattuna pieneen ihmiseen, jolla ei hoidossa ollutkaan hyvä olla. Miten äiti voisi selvitä syyllisyydestään, kun ei ollut hoitamassa lastaan kotona vaan sen sijaan lapsella oli kurjaa hoidossa? Miten äiti saisi itsensä motivoitua, kun työ ja työyhteisö eivät olleetkaan viihtyisimmästä päästä? Ja miten äiti saisi korjattua tilanteen?”

Kyseinen äiti on nykyaikaisen työelämän tärkeimpien teemojen äärellä, kun kyse on toimivista työyhteisöistä, työn mielekkyydestä ja työssä viihtymisestä sekä uran ja äitiyden yhteen sovittamisesta.

”Sillon äiti laittoi aivot raksuttamaan ja pohti perusasioita. Mitä työltäni haluan? Miten voisin olla lapsilleni enemmän läsnä ja silti tehdä töitä? Mikä malli toimisi perheelleni parhaiten? ”

Nämä kysymykset ovat valtavia. Ne vaativat paljon pohdintaa, arvojensa tarkastelua sekä omien vahvuuksiensa tunnistamista. Näihin kysymyksiin vastaamista varten täytyy olla myös lukemattomat eri vaihtoehdot tiedossa, joista voi valita sen parhaiten sopivan.

”Lähtisinkö opiskelemaan? Vaihtaisinko työpaikkaa? Siirtyisinkö tekemään vuorotyötä? Alkaisinko yrittäjäksi? Vaihtaisinko alaa? Jäisinkö kotiin? Näistä vaihtoehdoista yrittäjyys vaikuttaisi houkuttavimmalta. Voi kun voisikin tehdä töitä kotoa käsin ja olla paikalla, kun lapset tulevat koulusta. Kuulostaisi hyvältä. Mutta entäs, kun minulla ei ole taitoja? En osaa leikata hiuksia tai ommella vaatteita. En omaa pätevyyttä suunnitella taloja tai konsultoida ongelmatapauksia. En haluisi vahtia muiden lapsia tai myydä verkostomarkkinointituotteita. Mitä siis voisin tehdä? ”

Kyseinen äiti ei vielä tiedä, että hänellä on jo puolet vastauksesta valmiina. Hän haluaa olla kotona, kun lapset tulevat koulusta. Siinä on tärkein kriteeri työlle. Muut nyanssit saattavat muuttua, mutta tärkein arvo on tiedossa.

Mitä sinä valitsisit kyseisessä tilanteessa?

Tarinan äiti ratkaisi yhtälön. Tänään hän työskentelee yrittäjänä ja on kotona, kun lapset tulevat kotiin.

Mikä on sinun unelmasi? Miten sinä haluaisit saada uran ja äitiyden resonoimaan keskenään?

Tiina, Carads Oy

Ps. Jos haluat, saat minulta apua ratkaisun keksimiseen ja toimintasuunnitelman luomiseen. Siten sinun on helppoa keskittyä askelmerkkien suorittamiseen ja kapasiteettia jää muuhun. Siten unelmat ovat saavutettavissa.