Eija-Erkki Esimerkki haluaisi opiskella ja kehittää osaamistaan työnsisältöä päivittämällä. Hänelle kuitenkin tarjotaan seuraavaksi askeleeksi asiantuntijatehtävistä etenemistä lähiesimieheksi. Eija-Erkki ei oikein haluaisi selvitellä sairauspoissaoloja, keskinäisiä kissanhännänvetoja eikä oikeastaan johtaakaan ketään. Kuitenkin urallaan hän haluaisi edetä. Mikä Eija-Erkkiä nyt auttaisi?
Horisontaalinen urakehitys tietenkin, mutta onko se uralla etenemistä?
Jos etenet urallasi, etenet ensiksi lähiesimieheksi, sitten keskijohtoon ja mahdollisesti lopulta ylempiin johtotehtäviin. Ja mihin sitten? Onko mitään muuta mahdollisuutta EDETÄ?
Kuinka moni haluaa tehdä johtotehtäviä? Entä kuinka monelle johtotehtävät tarjoavat omia vahvuuksia tukevia työtehtäviä? Entä kuinka moni soveltuu johtotehtäviin?
Vertikaaliset urapolut ovat yleisesti hyväksyttyjä ja tunnistettuja etenemistapoja urakehityksessä. Kuitenkin useimmille sopisi parhaiten horisontaalinen urakehitys, varsinkin jos se olisi sosiaalisesti hyväksyttävämpää.
Mitä horisontaalinen urakehitys sitten on?
Horisontaalisesti etenevä ura ei ”etene” johtotehtäviin, vaan tehtävien vastuutaso voi hyvinkin pysyä samana. Kuitenkin työnsisältö muuttuu oleellisesti ja itseään pääsee kehittämään uusin aluevaltauksin.
Eija-Erkki Esimerkki pohtii nyt, pitäisikö hänen vaihtaa työpaikkaa, että välttyisi johtotehtäviltä. Toisaalta suurempi palkka houkuttelisi jotajaksi, vaikkei se olekaan mielekästä työtä.
Projekteihin osallistumalla ja työnantajaa vaihtamalla pääsee toki muuttamaan työnkuvaansa ja saattaa jopa kuukausittain pankkitilille kilahtava euromääräkin kasvaa, vaikka ei ”etenekään”. Mutta eikö olisi hyvä, että työpaikoilla yleiseen käytäntöön otettaisiinkin työntekijöiden horisontaaliset urapolut?
Tällöin työpaikoille voitaisiin luoda 3-5 vuoden välein tapahtuvat tarkastusjaksot, jossa katsottaisiin, mihin suuntaan työntekijä haluaisi kehittää osaamistaan ja olisiko se kyseisen työpaikan mahdollisuuksien rajoissa toteuttaa. Tässä voisi olla jopa mahdollista, että käytännöstä hyötyisivät sekä työnantajat että työntekijät.
Työnantajien hyöty löytyisi motivoituneimmista ja sitoutuneimmista työntekijöistä, jotka viihtyisivät paremmin työssään. Lisäksi työnantajat (esimerkiksi yritykset) saattaisivatkin saaada kilpailuvalttia markkinoilla, kun saisivat työntekijöidensä potentiaalin paremmin hyödynnettyä.
Työntekijöille hyöty löytyisi siitä, että pääsisi työskentelemään vahvuuksillaan ja kehittämään itseään haluamaansa urasuuntaan. Lisäksi näin pääsisi paremmin vaikuttamaan työnsisältöön, jolloin työssään yleensä viihtyykin paremmin. Toki työviihtyvyyteen vaikuttavat monet muutkin asiat, kuten työilmapiiri.
Eija-Erkki Esimerkki käy keskustelun esimiehensä kanssa. Kyseisessä työpaikassa horisontaaliset työpolut eivät ole tunnistettuja, saati kannustettuja. Eija-Erkki päätyy vaihtamaan työpaikkaa. Uudessa työpaikassaan hän pääsee keskustelemaan työnsisältöjen kehittymisestä työntekijän kehittymisen mukana. Keskustelussa sovitaan, että vastaavia keskusteluja käydään vuosittain ja katsotaan miten työnsisältöjä olisi voisi muokata mahdollistamaan urakehityksen ilman johtotehtäviä.
Horisontaalisista urapoluista hyötyisivät myös monet työyhteisöt, koska johtotehtäviin loistavasti soveltuvat henkilöt tulisivat paremmin esille rekrytoinneissa. Siten omilla vahvuuksillaan työskentelevä johtaja voi vaikuttaa koko työilmapiirin ja työhyvinvointiin. Lisäksi horisontaalisuus auttaisi jokaista etenemään urallaan juuri siihen suuntaan, jossa omilla vahvuuksillaan pääsee loistamaan.
Voitaisiinko sosiaalisesti hyväksyä ja jopa kannustaa etenemään urallaan myös horisontaalisesti?
Tiina/Carads Oy