Julkaistu

Lomalla pitää… -vai pitääkö?

Loma!

Sitä odotetaan edellisen loman viimeisestä päivästä lukien. Pääsee tekemään kaikki rästiin jääneet työt, ennättää nähdä sukulaiset ja ystävät, ennättää varastoida marjat pakkaseen, ennättää sitä tätä ja tuota. Mutta entäs se lepo?

Lepo on sitä, että irrottaudut työstäsi. Et ajattele sähköposteja, kokouksia, rästitöitä tai huonoja henkilökemioita. Pääset ajattelemaan ihan toisia ja toisenlaisia asioita. Tähän pätee sama sääntö, kuin päätetyöskentelyyn silmien hyvinvoinnin kannalta. Katsot välillä horisonttiin, jolloin silmät saavat levätä, ennen kuin keskityt taas päätteeseen. Sitä lepääminen lomalla myöskin on. Ajatusten siirtoa toisaalle, jotta jaksaa taas painaa pitkää päivää.

Loma kannattaa pyhittää rentouttavaan hääräilyyn, mukavien asioiden tekemiseen ja ennen kaikkea lepoon. Nämä ovat tärkeitä palautumisen kannalta. Keskity siis asioihin, jotka antavat sinulle virtaa, voimia ja energiaa.

Usein unohdetaan, että arki itsessään on kuormittavaa muistamisineen, tekemisineen ja sosiaalisine suhteineen. Työ ja elämäntilanne saattavat tuntua kuormittavilta ja jatketaan vain päivästä toiseen kuin Duracell-pupu. Lepo ja rentoutuminen jäävät vähäiselle huomiolle. Siksi lomaa ei kannata täyttää velvollisuuksilla, koska lomallakaan ei silloin pääse palautumaan.

Lepo, joutilaisuus ja tylsyys. Niistä ei välttämättä ole juuri mieleisesi loma tehty. Kuitenkin voisi olla hyvä ujuttaa näitäkin muutama päivä lomalle. Varsinkin, jos tuntuu, että kaipaisit muutosta urallesi.

Luovuus tarvitsee tylsyyttä ravinnokseen. Siksi, jos haluat muutosta tilanteeseesi, sinulla täytyy olla tylsää, että saat aivosi työstämään uusia ideoita. Uudet ideat ovat pohjana muutokselle, vaikka et vielä tietäisikään, millaista muutosta etsit tai minne suuntaan haluaisit mennä.

Urasuunnitelmia ei kuitenkaan kannata tehdä lomalla! Nyt kuules, ihan luvan kanssa saat olla tekemättä urasuunnitelmia. Loma on lepoa varten ja siten saat aivosi virittymään uutta, inspiroivaa ja unelmia luovaan tilaan.

Kun olet levännyt riittävästi, voit alkaa uusilla voimilla tehdä peliliikkeitä urasi ja elämäntilanteesi suhteen. Paluu arkeen tuo esiin taas ne asiat, jotka sinua kuormittavat. Levänneenä tunnistat ne paremmin ja jaksat pohtia, mitä niille voisi tehdä tilanteen parantamiseksi.

Jos olet jo päättänyt lomallasi, että loman jälkeen aloitat työt muutoksen eteen, loman aikaansaama lepotila ei muutukaan puuduttavaksi turtumisen olotilaksi. Tekemäsi päätös aikaansaa sen, että levänneet aivosi alkavat tuottaa ideoita tilanteen muuttamiseksi.

Tähän kun vielä lisätään uravalmentajan tuki, voit olla varma, että seuraavan puoli vuotta vireystilasi on täysin erilainen. Uusien ideoiden, suunnitelmien tekemisen ja niiden toteuttamisen tuoma energia ja flow saavat taatusti vauhtia masiinaan ja suhtautumaan perusarkeenkin uusin silmin.

Ja kaikki tämä tapahtuu, jos maltat lomallasi levätä ja teet päätöksen loman jälkeisestä muutosprosessista. Tuki on välttämätöntä, koska usein arjen kuormitus imaisee mukaansa, jos ei ole ammattilainen mukana viemässä projektia eteenpäin ja luomassa pohjaa täysin uusille ajatusten kulkuväylille. Ammattilaisen tehtävänä on auttaa sinua löytämään se juuri sinulle sopiva vaihtoehto juuri sinun elämäntilanteeseesi.

Eli

1) Tee päätös loman jälkeisestä muutosprosessin aloittamisesta

2) Lepää

3) Lomalta palattuasi aloita prosessi

Nähdään siis lomasi jälkeen! 😉

Tiina / Carads

Julkaistu

Mut ku en osaa

Kuulostaako tutulta?

Jos joka kerta saisin kolikon, kun kuulen jonkun sanovan tai huomaan ajattelevan näin, olisin seuraava Roope Ankka. Itsekin sorrun useasti miettimään näin. Varsinkin kun vertaan itseeni muihin osaavampiin, koulutetumpiin, ilmaisuvoimaisempiin, kokeneempiin, pätevämpiin ja muutenkin vain kykenevämpiin ihmisiin.

Meidät suomalaiset on kasvatettu iät ja ajat olemaan nöyriä ja vaatimattomia. Jos lapselle ei ole sanottu, että älä luule itsestäsi liikoja tai et osaa kuitenkaan, onhan se lapsi pilalle kasvatettu. Jokainen meistä on kuullut, miten osaaminen ei riitä ja aina on joku, joka osaa paremmin ja on ainakin fiksumpi.

Sillä asenteella sitten työelämään. Nöyryys ja ahkeruus lienevät suomalaisen työnteon kulmakiviä. Leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä. Vähän ehkä jupistaan asioista, mutta mitään ei asioille uskalleta tehdä. Koska enhän minä kuitenkaan osaa mitään.

Uravalmentajana minulle on tärkeintä saada asiakas huomaamaan, miten valtavasti potentiaalia ja osaamista hänellä on. Yleensä minä näen asiakkaasta jo ensitapaamisella hänen potentiaalinsa. Itse sitä on vaikeampaa nähdä ja vielä vaikeampi uskoa.

Kuitenkin valmennusprosessin aikana asiakkaani ovat huomanneet muutoksen mahdollisuuden. Yleensä uravalmennukseen hakeudutaan, kun halutaan muutosta vallitsevaan tilanteeseen. Kehityskulkua on inspiroivaa seurata, miten ennen hartiat lysyssä kulkevasta ihmisestä kuoriutuu säteilevä persoona, joka luottaa osaamiseensa. Ja otsassa olevassa lapussa lukeekin: ”Minä pystyn! Minä osaan!”

Viimeaikaiset asiakaskuulumisetkin ovat tuoneet hymyn huulille ja useamman voiton kiljahduksenkin. Eräs jo valmennuksen käynyt asiakas kertoi niin uskomattoman hyviä uutisia, että pieni apulaistoimitusjohtaja sylissäni tuijotti minua huuli pyöreäni kun karjuin JEEEEEEEEEEEE:tä puhelimeen. Tämäkin asiakas saavutti valmennuksen aikana vähimmäistavoitteensa, eli muutoksen vallitsevaan tilanteeseen. Yhdessä mietimme, mitkä hänen uratavoitteensa ovat ja tuolloin nykyinen erävoitto ei ollut edes mahdollinen asiakkaasta johtumattomista syistä. Kun tilaisuus sitten tuli, oli asiakkaani valmis tarttumaan muutokseen ja kertomaan ilman nöyristelyjä osaamisestaan ja potentiaalistaan. Ja voittohan sieltä tuli. Olen todella onnellinen hänen puolestaan!

Myös toinen asiakkaani kertoi hyviä uutisia. Hän kertoi päässeensä opiskelemaan alaa, josta oli jo jonkin aikaa haaveillut. Silloinkin olisi mieli tehnyt kiljua riemusta, mutta olosuhteet eivät sitä sallineet. Tässäkin tapauksessa oma osaaminen on valjastettu hienosti käyttöön ja aika tulee näyttämään, mitä kaikkea mahtavaa hän keksiikään saavuttaa.

Onnistumiseen vaikuttavat monet asiat, mutta varmaa on ettet onnistu, jos et edes yritä. Mantralla: ”mut ku en osaa” ei pääse mihinkään. Jos sen sijaan keskitytkin siihen, mitä osaat, voit huomata pian uusien mahdollisuuksien purjehtivan yllättäen horisonttiin. Jos haluat apua tai tukea suunnan löytämiseen tai askelmerkkeihin tavoitteeseen pääsemiseksi, ota minuun yhteyttä. Muistat vaan, että eläydyn onnistumisiin täysillä, joten pidäthän luurin vähän kauempana korvastasi, kun kerrot minulle hyviä uutisia! 😀

Tiina/Carads

Julkaistu

” Mut entäs, jos…”

Kuinka monta kertaa olet ajatellut uraasi lauseen alulla ”entäs, jos”?

Useimmiten lause tulee mieleen illalla nukkumaan käydessä tai töissä juuri sillä hetkellä, kun kiehahtaa syystä tai toisesta. Myös lomat ovat oiva hetki ajatella, mitä muuta voisikaan tehdä. Tai isojen murroskohtien kohdatessa.

Milloin sitten on syytä suunnitella uraansa?

Tässä muutamia esimerkkejä:

  • Olet tympääntynyt työhösi tai työkavereihisi tai vaikkapa työmatkaasi.
  • Haluat olla enemmän lasten kanssa kotona tai vähemmän lasten kanssa kotona.
  • Haluat edetä urallasi tai päästä työelämään kiinni.
  • Haluat lisää vastuuta työhösi tai vähemmän vastuuta työhösi
  • Haluat lisää palkkaa tai (huomattavan harvinainen tilanne) haluat vähemmän palkkaa
  • Haluat lähteä ulkomaille tai haluat palata kotimaahan
  • Haluat muuttaa työnkuvaasi
  • Haluat vaihtaa alaa
  • Haluat vaihtaa paikkakuntaa
  • Haluat opiskelemaan
  • Haluat osittaisen työajan tai lisätyön
  • Olet unelmoinut muutoksesta, mutta et tiedä, miten sen saisit toteutettua
  • Olet jotenkin nyhjääntynyt, mutta et tiedä miksi tai mitä sille voisi tehdä
  • Haluat uusia haasteita
  • Haluat päästä osaksi seikkailua ja valloittamaan vuoria
  • Haluat rauhaa ja tasaista elämää
  • Haluat yrittäjäksi tai olet jo yrittäjä

Aika harvassa ovat ne tilanteet, että uraansa ei kannattaisi suunnitella tai päivittää urasuunnitelmiaan. Yksinkin voit asioita muuttaa, mutta olisiko avusta apua?

Suomessa on vielä lapsen kengissä hyväksyä apua muilta. Olipa kyse sitten naapuriavusta, kasvatusneuvoista, personal trainereista tai uravalmennuksesta. Mentaliteetti ”kyllä minä pärjään”on iskostunut syvälle. Siitä on hyvin hankala päästä eroon. Kuitenkin useimmiten pääsemme helpommin tavoitteeseemme, jos hyväksymme apua.

Kuinka moni tietää vaikkapa laihduttamisessa tien onnistumiseen? Jokainen tietää, että sokeria ja haitallisia rasvoja minimiin ja kasviksia ja protskuja enemmän ruokavalioon. Vielä kun lisää päälle liikuntaa, on menestys taattu. Mutta kuinkas siinä usein käykään? Ensimmäiset kolme päivää sujuu hyvin ja sitten löytyy sirkusaakkoset, suklaalevy tai sipsipussi kainalosta katsomasta leffaa, tositeeveetä tai ihan vaikka ostoskanavaa.

Jos apuna on PT, hän osaa neuvoa ja tukea ja tsempata oikeissa kohdissa ja varoittaa ennakolta karikoista. Useimmat ihmiset onnistuvat PT:n kanssa. Toki saattaa löytyä pari muuttujaa elämäntilanteissa, terveydessä tai motivaatiossa, jotka muodostuvat esteeksi. Mutta pääsääntöisesti tuen avulla onnistutaan varmemmin kuin ilman tukea. Toki on olemassa oman elämänsä sissejä, jotka rämpivät läpi palavan viidakon ja saapuvat voittajina maaliin. Huutavat mennessään, että ”Havuja, #*#*#*#!”

Urasuunnittelu ja uravalmennus ovat osa samaa konseptia. Tottakai ihmiset ovat aina pärjänneet ilmankin. Ja toki jokainen osaa sen tehdä itsekin. Mutta entäs, jos kuitenkin valmennuksen avulla päätyisitkin ihan toisiin tavoitteisiin kuin mihin itse olisit osannut tähdätä? Mutta entäs jos kuitenkin apu olisikin juuri se, jota olet odottanut, mutta et ole osannut edes ajatella tarvitsevasi sitä muutoksen tueksi?

Do something today that your future self will thank you for!

Tiina/Carads

Ps. Meillä on FB:ssä arvonta, jossa palkintona on uravalmennusta.

Julkaistu

Kesäleirit aikuisille

Kesäleirit herättävät tunteita. Toisaalta muistaa sen ehkä hieman jo kiillottuneen kuvan omista lapsuuden kesäleireistä, jolloin aurinko paistoi, sai olla paljon ulkona, oli mukavaa ja eväätkin maistuivat herkullisille. Toisaalta tuntee helpotusta ja samalla ikävää, kun miettii omia lapsia leireillä. Ajallisesti leirit helpottavat lapsiperheen kesää, mutta ikävä siinä yleensä iskee -puolin ja toisin.

Mikä leiritoiminnassa on hienointa leiriläisen näkökulmasta on, että voi keskittyä täysin pitämään hauskaa. Kaikki tulee valmiina, mistään ei tarvitse huolehtia ja toiminta on suunniteltu juuri sinulle. Lisäksi lämpö, valo ja ulkoilma luovat toiminnalle lähes taianomaiset puitteet pitkän ja pimeän talven jälkeen.

Aikuisillekin on tehty leirejä jo jonkin aikaa. Leirejä löytyy laidasta laitaan. Voi lähteä kansainväliselle leirille joko kotimaassa tai ulkomailla. Toisaalta voit panostaa parisuhteeseesi, kirjoittamiseen tai vaikkapa vaeltamiseen. Tarjontaa löytyy ja se on hienoa!

Miten lapsiperhe-arjesta voi ottaa aikaa aikuisten leirille?

Tämä onkin SE kysymys, mikä yleensä estää leireille osallistumisen. Pienten lasten vanhemmat eivät voi lähteä yön yli -leireille ilman lapsia ja jos lapset ovat mukana, saako sen huolettoman kesäpäivä -kokemuksen enää kokea? Todennäköisesti se kokemus ei ole niin huoleton.

Päiväleirit ovat todennäköisempi vaihtoehto. MUTTA, mutta, mutta. Mihin lapset menevät silloin? Useimmilla lapsilla on kesäloma joko koulusta tai hoidosta. Jos on niin pieniä lapsia, että he eivät ole vielä edes hoidossa, minne voit mennä heidän kanssaan? Ja mihin isommat lapset voisi laittaa hoitoon?

Kummallista kyllä, useimpiin paikkoihin et saa ottaa vauvaa tai pientä lasta mukaan. Monesti sitä perustellaan, että muut asiakkaat voivat valittaa siitä. Eli aikuiset ihmiset eivät kestä vauvan itkun aiheuttamaa tunnekuormitusta. Tämä on sinänsä hassua, koska useimmiten vanhemmat ovat ne tilanteen stressaajat ja osaavat kyllä arvioida, milloin on syytä siirtyä syrjemmälle vaikkapa nukuttamaan vauvaa ja milloin kyseessä on vaikkapa nälkä, joka sekin on helppo korjata. Vauvaperheiden(kään) mukaan pääsemisen ei pitäisi eikä saisi olla ongelma.

Miksi pitäisi saada leirikokemus myös aikuisena?

No tietenkin siksi, että kuka tarvitsisi enemmän huoletonta leiriarkea, kuin ruuhkavuosissa taapertava aavistuksen väsynyt aikuinen?

Kuka voisi nauttia eväistä kauniissa säässä ja kauniista maisemista sekä hiljaisuudesta, lämmöstä ja valosta enemmän kuin alvariinsa kaikkia muita varten oleva ihminen?

Kuka osaa arvostaa enemmän sitä, että kaikki on valmiina ja juuri sinulle suunniteltu kuin aikuinen, joka ajattelee yleensä viimeisenä itseään.

Aikuisten leireillä voi keskittyä pitämään hauskaa ja yleensä niissä on myös hyöty-aspekti mukana. Kerrankin saa panostaa vain itseensä ja omaan hyvinvointiin ja tehdä vain ja ainoastaan ne kivat jutut!

Julkaistu

Työn ja perheen yhteen sovittaminen

Haalari ei mene päälle, kurarukkaset hukassa, yksi potkii ja sätkii lattialla. Kiire,kiire,kiire! Toinen valittaa liian pieniä kumikenkiä ja lopulta oksentaa repun päälle. Siihen se kiire jäi. Huokaisu ja soitto töihin, tänään olenkin kotona hoitamassa lapsia. Puheluun vastaajalla hieman kireyttä äänessä. Korostus, että kyseessä oksennustauti. Ääni muuttuu, pysy kotona, älä vain tule tartuttamaan. Soitto kouluun ja/tai hoitopaikkaa, lapsi on kipeänä, kumpikaan ei poistu tänään kotoa. Soitto puolisolle, olisi melkein sinun vuorosi olla hoitamassa kipeitä lapsia. ..

Näinhän se arki sujuu lapsiperheissä. Lapset eivät ymmärrä, että aamuisin olisi jouduttava töihin. Kaikki Itikkalentsut ja Kameliköhät, vatsataudit ja rokot sekä muut kiertävät mukavuudet tarttuvat jatkuvasti. Varsinkin päiväkoti-uran alussa. Ja sitten mietitään, kuka on ollut viimeksi hoitamassa lapsia, kellä on kiireiset palaverit tai deadlinet hoidettavana. Työnantajan huokaus puhelimessa kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja silti ei jaksaisi tuntea syyllisyyttä siitä, että hoitaa omia lapsiaan kotona terveiksi. Kun ei heitä hoitoon tai kouluun kuitenkaan kipeinä voi viedä.

Mistä löytyvät oikeat palikat ja miten niistä rakennetaan helpompaa arkea?

Erilaisia vaihtoehtoja on paljon. Työn tekemisen tavat ovat muuttuneet valtavasti ja mahdollistaneet täysin erilaisen arjen. Toki myös vaatimukset ovat kasvaneet sen suhteen, kuinka paljon täsmälleen samalla vuorokauden tuntimäärällä pitäisi saada asioita tehtyä. Ja samaan aikaan aika ei riitä mihinkään ja väsymys näkyy vähintäänkin silmäpusseina.

Oman lisänsä paineisiin tuo politiikka synnytystalkoineen ja vaatimuksineen saada syntymään lisää veronmaksajia. Paineita siksi, koska useimmat naiset ovat huomanneet, että lapsettomana tai yksilapsisena on todella hankala saada töitä. Eihän sitä missään suoraan sanota, mutta jokainen sen sanomattakin ymmärtää, että kalliiksi vanhempainvapaat tulevat. Naisvaltaisilla työpaikoilla menoerä on todella suuri, jos vuoden aikana vaikkapa puolet henkilöstöstä on tai on jäämässä jälkikasvua hoitamaan.

Miten tämän kaiken kaaoksen, paineen ja väsymyksen keskellä voi ja jaksaa löytää vaihtoehdot valintaa varten?

Vastaus on, että kannattaa ulkoistaa.

Äitien uravalmennukseen on sinulle etsitty valmiiksi tarvittavat tiedot. Sinun ei tarvitse käyttää aikaa etsimiseen. Valitettavasti päätöksiä emme voi puolestasi tehdä, joten se jää sinulle itsellesi. 🙂

Äitien uravalmennuksessa -jonne tottakai ovat isätkin tervetulleita- käsitellään uran ja perheen yhdistämisen erilaisia tapoja. Mitkä tavat sopisivat sinulle ja teidän perheelle? Myös naisen rooli ja mahdollisuudet työmarkkinoilla ovat yksi keskeisimmästä teemoista ajanhallinnan taitoja unohtamatta.

Tule mukaan!