Täällä napapiirillä alkaa olla se aika vuodesta kun päivän kesto on alle 4h, eli aurinko ei edes näyttäydy meille. Ainoastaan pikkaisen noustessa sekä laskiessa värjää taivasta. Maisema on kyllä kaunis, sen pienen hetken, ja siksi koitankin aina lounaan aikana katsella ulos ja ladata luonnonvaloa itseeni.
Pimeän aikaan on hyvä hakea lautaselta sitä aurinkoa. On varmasti ymmärrettävää että pimeän ja kylmän sään aikaan kulutamme enemmän vitamiinivarastojamme. Siksi tarvitsemme niiden tankkausta joka päivä.
Mitä värikästä söit viimeksi? Ja maistuuko talvella salaatti?
Myönnän että joka syksy muistutan myös itseäni tästä tankkauksesta. Kylmä salaatti ei aina maistu mutta sitten kokeilin lämmittää salaatin proteiinin. Esim. lämmitin kanapalat mikrossa, oli salaatti miellyttävämpää syödä. Tällä niksillä saan itselleni salaatin maistumaan myös talvella.
Salaatti on monella tavalla kätevä lounas/eväs, sinne voi ”hukata” pienetkin ruoan jämät! Salaatti murealla lihalla, paistetulla jauhelihalla tai kalan palalla maistuu kyllä, rapeudeksi voi lisätä muutaman maissilastun tai pähkinöitä.
Maistuisiko sinulle tällainen lounas?
Miksi suosittelen salaattia? Siksi koska sitä saa syödä kerralla paljon, se antaa suolistolle tekemistä ja sen takia pitää nälkää pitkään poissa.
Näin loppuvuoden lähestyessä, ja haasteellista vuotta 2020 taaksepäin katsoessa, monella on varmasti myyntitavoitteissa vielä aukkoa – ainakin jos verrataan sitä tammikuun optimistisiin tavoitteisiin. Myynnin vetäjälle taikka myyjällekään ei varmasti ole tuntematon tilanne, että loppuvuodesta lähdetään tekemään rankkaa kampanjointia, tiputellaan hintoja, jahdataan kahdella puhelimella asiakkaita ja kurotellaan myyntitavoitteita kiinni, jotta saadaan vuoden liikevaihto ja EBIT tavoitteet täyteen.
Toisaalta ehkäpä on niitäkin, joiden tavoitteet on jo täynnä eikä vuoteen enää ”mahdukaan” enempää. He ovat jo varmaan siirtyneet pipareiden leipomiseen ja glögin lämmittelyyn sen suuremmin asiaa miettimättä.
Vuoden mittaan olen itsekin ihmetellyt tätä tilannetta sekä siihen liittyvää ajatusmaailmaa jatkuvuudesta. Varsinkin isommat yritykset kun ovat jo vuosikaudet eläneet kvartaalitaloutta ja ovat siihen jotenkin sokaistuneet. Investoinnit ja budjetit on luotu suunnilleen kolmen kuukauden päähän ja varsinkin ROI’n ollessa enemmän kuin puoli vuotta on talousjohtajat haukkoneet happea kauhistuksessa.
Toki yrityksen toiminnan kannalta jatkuvuuden turvaaminen, siihen liittyvät säästöt sekä kassavirran kanssa tasapainottelu ovat keskiössä. Suurin sokaistuminen kuitenkin tuntuu osuvan siihen harhaan että elämä itsessään ulottuu vain kvartaalin päähän. Tässä sokeudessa usein unohdetaan, että ihmiset jatkavat elämäänsä. Ihmiset tarvitsevat edelleen asioita ja ne samat ihmiset tarvitsevat ennen kaikkea toisiaan. Eivätkä ihmiset elä kvartaaleittain.
Tämä olisi yritystenkin syytä välillä muistaa.
Miten ihmisten elämä ja tarpeet sitten liittyvät epävakauteen ja kvartaalitalouteen? Ihmiset edelleen ovat niitä, jotka sitä kauppaa tekevät ja vieläpä toisten ihmisten kanssa. Suurin kriisi on ollut tulevaisuuden uskon -kriisi, eli pelko siitä, että jatkuvuus on jollain tapaa uhattuna. Luottamuksen kriisi.
Tämä on harhaa. Elämä jatkuu, kuluttaminen jatkuu, myynti ja liiketoimintakin jatkuu. Sen on vain muututtava. Sen on tultava lähemmäs ihmistä. Lähemmäs niitä arvoja ja pelkoja, joita ihmisillä on. Liiketoiminnan on palveltava jatkuvuuden periaatteita ja jos siihen halutaan mennä, on sen luovuttava kvartaaliajattelusta sekä vuositavoitteista.
Yrityksen pitää ja myynnin pitää toki olla kannattavaa, mutta samalla kun mietitään kannattavuutta voidaan miettiä sitä, mistä myynti yleensäkin ponnistaa? Se ponnistaa luottamuksesta ja luottamusta ei valitettavasti voi olla kuin ihmisten välillä. Sellaisten ihmisten, jotka ovat enimmäkseen tyytyväisiä toisiinsa ja jotka ovat onnellisia kohtaamisestaan.
Miten olisi, jos tässä vaiheessa vuotta reflektoitaisiinkin ihan rauhassa ja katsottaisiin sitä miten hyvin on kaikista haasteista selvitty? Keskityttäisiin jatkossakin kvartaalitavoitteiden sijaan siihen, että liiketoiminnasta saataisiin jatkuvasti kehittyvää ja ihmiset aidosti huomioivaa. Mitä jos yritykset keskittyisivätkin luomaan onnellisia työntekijöitä ja luottaisivat siihen, että onnelliset työntekijät luovat onnellisia asiakkaita?
Bhutanin kehityksen tärkein mittari on bruttokansanonnellisuus. Miten olisi jos yrityksillä olisi johtamisindeksin, projekti KPI -mittareiden, liikevaihdon sekä kannattavuuden lisäksi mittarina työntekijöiden onnellisuuden kehitys? Työhyvinvointiakin kun mitataan lähinnä sillä, miten paljon on oltu saikulla ja onko yrityksen strategian kommunikointi toiminut.
Siinä meille kaikille mietittävää, miten maksimoidaan omien läheisten onnellisuus. Miten teen työkaverini arjesta helpompaa ja hänestä onnellisemman?
Onnellinen myyjä, onnellinen työntekijä tekee tulosta. Koska onnellinen ihminen on valmis kohtaamaan toisen ihmisen ihmisenä.
Oletko ikinä miettinyt yrittäjyyttä sinulle vaihtoehdoksi? Yrittäjyyteen liittyy paljon peikkoja ja olettamuksia, huhuja ja mielipiteitä. Mutta millaisia ominaisuuksia yrittäjältä olisi syytä löytyä?
Sinulla tulisi olla tahtoa ja halua tehdä jotakin täysin omannäköistä työtä, joka vastaa arvojasi. Yrittäminen vaatii aina raakaa työtä, mutta mitä muuta tarvitaan?
Halu kehittyä lienee ominaisuuksista kaikkein tärkein. Jos et kehity, opiskele ja opi, olet yrittäjänä hyvin nopeasti entinen yrittäjä. Markkinat ja asiakkaat muuttuvat hyvin nopeasti ja kehityksessä on syytä pysyä mukana, jos tulovirtoja mielii palkkansa verran saada. Myös yrittäjävalmiudet ovat välttämättömyys! Nekin onneksi pystyy opiskelemaan.
Oman verkoston tuki on ensiarvoista! Jos oma verkostosi ei tue sinua, yrittäminen on äärimmäisen hankalaa. Miten saat hoidettua elämän eri osa-alueiden yhteensovittaminsen, jos tukea yhdelle osa-alueelle ei löydy?
Kyky nähdä potentiaalia. Yrittäjän on osattava nähdä hyvä diili silloin, kun se monelle muulle voi olla vielä hämärän peitossa. Yrittäminen vaatii epävarmuuden sietokykyä. Sinun on tehtävä töitä kuukausia ennen kuin saat tekemästäsi työstä palkan. Ja palkkahan riipuu vahvasti asiakasvirroista. Asiakkaiden kohtelu eli asiakaspalvelutaidot ovat oleellisesti vaikuttamassa osaltaan asiakasmääriin.
Suunnitelmallisuus, vastuunkantaminen, itsensä johtaminen ja itseohjautuvuus korostuvat nykyisessä työelämässä myös palkkatyön tekijöillä. Verkostoituminen on edellytys sille, että saat osaamistasi laajemman joukon tietoon.
Hyvä liikeidea edesauttaa kovasti yrityksen perustamista ja sen menestymistä. Mutta jos sinulla on vasta ajatus siitä, että sinusta voisi olla yrittäjäksi, siihenkin on apua tarjolla.
Meidän yhteistyövalmennuksemme Intohimobisneksen kanssa on räätälöity, uniikki valmennuspaketti yrittäjyyteen. Sinulla tarvitsee olla vain ajatus siitä, että jonain päivänä voisit toimia yrittäjänä. Yritysideaakaan ei tarvita. Valmennus kestää puoli vuotta ja tuona aikana saat kaikki tarvittavat tiedot ja taidot kannattavaan ja omien arvojesi mukaisen liiketoiminnan luomiseen. Valmennukseen voit tutustua tarkemmin www.carads.fi/tuote/minustako-yrittajaksi-valmennus/
Eija-Erkki Esimerkki haluaisi opiskella ja kehittää osaamistaan työnsisältöä päivittämällä. Hänelle kuitenkin tarjotaan seuraavaksi askeleeksi asiantuntijatehtävistä etenemistä lähiesimieheksi. Eija-Erkki ei oikein haluaisi selvitellä sairauspoissaoloja, keskinäisiä kissanhännänvetoja eikä oikeastaan johtaakaan ketään. Kuitenkin urallaan hän haluaisi edetä. Mikä Eija-Erkkiä nyt auttaisi?
Horisontaalinen urakehitys tietenkin, mutta onko se uralla etenemistä?
Jos etenet urallasi, etenet ensiksi lähiesimieheksi, sitten keskijohtoon ja mahdollisesti lopulta ylempiin johtotehtäviin. Ja mihin sitten? Onko mitään muuta mahdollisuutta EDETÄ?
Kuinka moni haluaa tehdä johtotehtäviä? Entä kuinka monelle johtotehtävät tarjoavat omia vahvuuksia tukevia työtehtäviä? Entä kuinka moni soveltuu johtotehtäviin?
Vertikaaliset urapolut ovat yleisesti hyväksyttyjä ja tunnistettuja etenemistapoja urakehityksessä. Kuitenkin useimmille sopisi parhaiten horisontaalinen urakehitys, varsinkin jos se olisi sosiaalisesti hyväksyttävämpää.
Mitä horisontaalinen urakehitys sitten on?
Horisontaalisesti etenevä ura ei ”etene” johtotehtäviin, vaan tehtävien vastuutaso voi hyvinkin pysyä samana. Kuitenkin työnsisältö muuttuu oleellisesti ja itseään pääsee kehittämään uusin aluevaltauksin.
Eija-Erkki Esimerkki pohtii nyt, pitäisikö hänen vaihtaa työpaikkaa, että välttyisi johtotehtäviltä. Toisaalta suurempi palkka houkuttelisi jotajaksi, vaikkei se olekaan mielekästä työtä.
Projekteihin osallistumalla ja työnantajaa vaihtamalla pääsee toki muuttamaan työnkuvaansa ja saattaa jopa kuukausittain pankkitilille kilahtava euromääräkin kasvaa, vaikka ei ”etenekään”. Mutta eikö olisi hyvä, että työpaikoilla yleiseen käytäntöön otettaisiinkin työntekijöiden horisontaaliset urapolut?
Tällöin työpaikoille voitaisiin luoda 3-5 vuoden välein tapahtuvat tarkastusjaksot, jossa katsottaisiin, mihin suuntaan työntekijä haluaisi kehittää osaamistaan ja olisiko se kyseisen työpaikan mahdollisuuksien rajoissa toteuttaa. Tässä voisi olla jopa mahdollista, että käytännöstä hyötyisivät sekä työnantajat että työntekijät.
Työnantajien hyöty löytyisi motivoituneimmista ja sitoutuneimmista työntekijöistä, jotka viihtyisivät paremmin työssään. Lisäksi työnantajat (esimerkiksi yritykset) saattaisivatkin saaada kilpailuvalttia markkinoilla, kun saisivat työntekijöidensä potentiaalin paremmin hyödynnettyä.
Työntekijöille hyöty löytyisi siitä, että pääsisi työskentelemään vahvuuksillaan ja kehittämään itseään haluamaansa urasuuntaan. Lisäksi näin pääsisi paremmin vaikuttamaan työnsisältöön, jolloin työssään yleensä viihtyykin paremmin. Toki työviihtyvyyteen vaikuttavat monet muutkin asiat, kuten työilmapiiri.
Eija-Erkki Esimerkki käy keskustelun esimiehensä kanssa. Kyseisessä työpaikassa horisontaaliset työpolut eivät ole tunnistettuja, saati kannustettuja. Eija-Erkki päätyy vaihtamaan työpaikkaa. Uudessa työpaikassaan hän pääsee keskustelemaan työnsisältöjen kehittymisestä työntekijän kehittymisen mukana. Keskustelussa sovitaan, että vastaavia keskusteluja käydään vuosittain ja katsotaan miten työnsisältöjä olisi voisi muokata mahdollistamaan urakehityksen ilman johtotehtäviä.
Horisontaalisista urapoluista hyötyisivät myös monet työyhteisöt, koska johtotehtäviin loistavasti soveltuvat henkilöt tulisivat paremmin esille rekrytoinneissa. Siten omilla vahvuuksillaan työskentelevä johtaja voi vaikuttaa koko työilmapiirin ja työhyvinvointiin. Lisäksi horisontaalisuus auttaisi jokaista etenemään urallaan juuri siihen suuntaan, jossa omilla vahvuuksillaan pääsee loistamaan.
Voitaisiinko sosiaalisesti hyväksyä ja jopa kannustaa etenemään urallaan myös horisontaalisesti?
Perustin Caradsin vuosi sitten, mutta yrittäjyystaipaleeni alkoi paljon aiemmin.
Kolme vuotta ennen yrityksen perustamista sain idean siitä, että työn ja perheen yhdistäminen toimisi parhaiten yrittäjänä. Siinä vaiheessa vielä yritysidea oli kaukainen haave.
Ensimmäiset yritysideani olivat melko lennokkaita ja varsinaisesti kannattava liiketoiminmalli oli vain jokseenkin hatarasti niihin liitettävissä. Myöskin oma henkinen kasvuni yrittäjäksi oli aivan lapsen kengissä.
Yritysideaa ei alkanut näkyä eikä kuulua. Harjoittelu Walesissa avasi silmäni ja ajatukset kirkastuivat. Kansainväliset tuulet uravalmennuksesta olivat jotakin täysin uudenlaista verrattuna oppimaani malliin. Caradsin ensimmäinen versio oli syntynyt.
Siitä versiosta alkoi piiiiiitkä matka lukuisten yrittäjyyskoulutusten ja yrittäjyyttä tukevien koulutusten kautta kohti nykymuotoista Caradsia. Ennen kuin sain liiketoimintasuunnitelman valmiiksi, idea oli jalostunut lukuisia kertoja. Vastaavasti liiketoimintasuunnitelmasta yrityksen perustamiseen ideani jäsentyi käytännössä kokonaan uudelleen.
Sitä mukaa kun oppia ja tietoa sain lisää, yritysideanikin muuttui ja eli. Vuosi sitten yrityksen perustamishetkellä olin jo kohdannut lukuisia vastoinkäymisiä, jotka sillä hetkellä tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Kuitenkin ne olivat hoidettavissa olevia byrokratian helmiä. Vuosi sitten yrityksenikin oli toisenlainen, kuin se on tänään.
Konkreettisin ero on siinä, että vuosi sitten sanoin olevani yrittäjä, pahoitteleva hymy huulillani. Tänään sanon olevani yrittäjä, mutta äänensävyni on vakaa. Tiedän olevani OIKEASTI yrittäjä, enkä yrittäjä, joka yrittää yrittää. En pahoittele sitä enää. Yrittäjyys on minun työtäni ja teen sit nauttien joka hetkestä.
Henkinen kasvu on ollut huimaa, mutta niin on ollut myös hankkimani koulutuksen määrä sekä omaksumani uusien taitojen määrä. Missään muussa työssä en olisi kehittynyt näin lyhyessä ajassa näin paljon, ollen epämukavuusalueella päivittäin.
Alkuperäinen ajatus perheen ja työn yhdistämisestä on mitä suurimmissa määrin totta. Helppoa se ei ole, en edes yritä väittää sitä. Mutta missään muussa työmuodossa suurperheellisenä en pystyisi yhdistämään molempia osa-alueita ja työskentelemään kotoa käsin. Pieni apulaistoimitusjohtakin on pian omassa juhlahumussaan ja kasvaa samaa tahtia Caradsin kanssa ja saan seurata molempien kasvua ylpeänä.
Olen siis erittäin tyytyväinen päätökseeni ryhtyä yrittäjäksi.
Juhlahumun kunniaksi Caradsilla on syksyn aikan tulossa paljon uutta ja vanhoja palveluja uudistetaan. Syksyn mittaan tarjolle tulee myös ilmaisia valmennuksia, joten kannattaa ehdottomasti pistää Fb-sivut seurantaan, jotta saat ensimmäisenä tiedon koulutuksista. Osassa ilmaisia koulutuksia on rajoitettu osallistujamäärä, joten nopeimmat ennättävät ensiksi.
Muistathan myös ottaa Caradsin pörröiset nelijalkaiset leidit seurantaan Instagramin puolella. Löytyvät sieltä sentraalisantrat_caradsoy nimellä ja kertoilevat omasta arjestaan toimistolla.
Minä jatkan juhlahumussa työskentelyä apulaistoimitusjohtajan nukkuessa sylissä. Nähdään syksyn valmennuksissa! 🙂
