Tauottaisinko vai enkö tauottaisi?

Tämä vuosi on saanut aikamoisia mullistuksia aikaan työnteossa. Toimisto on vaihtunut kotitoimistoon. Kahvitauot ovat muuntuneet pikaiseen kahvin tai teen hakemiseen, ilman sen suurempaa taukoa. Muutama askel keittiöön ja äkkiä takaisin. Vaellus neukkarista toiseen tapahtuu nykyään klikkaamalla eri Teams- tai Zoom- tai Webex-linkkiä. Työn tauottaminen ja taukojumppa ovat ajatuksena kivoja mutta eivät ihan vielä käytännössä. Kuulostaako tutulta?

Vuonna 2019 tehty lehtijuttu nimesi istumisen “suomalaisten paheeksi”. Jutussa pureuduttiin amerikkalaistutkimukseen istumisen negatiivisista vaikutuksista. Ja niitähän löytyy: rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, ylipaino, unen häiriöt sekä tuki- ja liikuntaelimistön vaivat vain mainitakseni muutamia. UKK -instituutin asiantuntija arvioi tuossa mainitsemassani lehtijutussa että suomalaiset istuvat keskimäärin 9 tuntia päivässä. Melkein uskallan väittää että tuo istumisen määrä on vuoden 2020 myötä vain kasvanut.

No, mikä avuksi?

Tauot ja liikkuminen, tietysti.

Jos työsi sen sallii, ihan ensimmäisenä suosittelen lataamaan älypuhelimeesi sovelluskaupasta löytyvän Pomodoro -sovelluksen. Sovelluksia on maksuttomana vaikka kuinka monta, toiminta kaikissa on kutakuinkin sama. Ulkonäkö ja selkeys niissä pääasiassa vaihtelee. Itse taisin ladata pari sovellusta ennen kuin löysin sen, mikä eniten miellytti omaa silmääni.

Pomodoro metodina tarkoittaa, että teet 25 minuuttia töitä ja sen jälkeen tulee 5 minuutin paussi. Töille omistetun 25 minuutin aikana et selaa sosiaalista mediaa tai haahuile netissä, aika on tarkoitettu vain työn tekemiseen. Paussin aikana voit tehdä mitä haluat: kurkistaa Instasta viimeisimmät, lukea tulleet viestit, hakea lisää kahvia tai teetä tai käydä vessassa. Tällaisia 25+5 minuutin settejä tehdään neljä peräjälkeen, sitten on pidemmän tauon paikka. Itse olen omaan Pomodorooni ohjelmoinut tuon pidemmän tauon 20 minuutin mittaiseksi.

Itse pidän Pomodoroa päällä lähes joka työpäivä. Huomaan olevani tehokkaampi ajankäyttöni suhteen ja, tosiaan, työpöydän ääreltä tulee noustua säännöllisesti. Kirjoitus- tai lukuhommissa Pomodoro on kultaakin kalliimpi. Huomaan nimittäin että ilman Pomodoroa ajatus alkaa harhailemaan viimeistään 45 minuutin jälkeen. Jos silloin sukellan vaikka sosiaaliseen mediaan, saatan yhtäkkiä huomata käyttäneeni siellä vartin tai jopa puoli tuntia.

Toinen mitä suosittelen on taukoliikunta. Jo vähäinenkin liikunta auttaa! Voit tehdä parin minuutin ajan muutamia kehoa avaavia liikkeitä. Istumatyössä rintakehää avaavat liikkeet sekä esimerkiksi taka- ja etureisiin kohdistuva liike sekä venytykset tuntuvat hyvältä. Voit myös käydä pikaisella happihypyllä ulkona. Kävele 5 minuuttia yhteen suuntaan ja käänny takaisin. Aina ei tarvitse tähdätä vähintään tunnin lenkkiin tai hikijumppaan. Vähäinenkin liike on parempi kuin ei mitään liikettä lainkaan!

Liikkuvaista päivää sinulle toivottaen,

Kati

Lomalla pitää… -vai pitääkö?

Loma!

Sitä odotetaan edellisen loman viimeisestä päivästä lukien. Pääsee tekemään kaikki rästiin jääneet työt, ennättää nähdä sukulaiset ja ystävät, ennättää varastoida marjat pakkaseen, ennättää sitä tätä ja tuota. Mutta entäs se lepo?

Lepo on sitä, että irrottaudut työstäsi. Et ajattele sähköposteja, kokouksia, rästitöitä tai huonoja henkilökemioita. Pääset ajattelemaan ihan toisia ja toisenlaisia asioita. Tähän pätee sama sääntö, kuin päätetyöskentelyyn silmien hyvinvoinnin kannalta. Katsot välillä horisonttiin, jolloin silmät saavat levätä, ennen kuin keskityt taas päätteeseen. Sitä lepääminen lomalla myöskin on. Ajatusten siirtoa toisaalle, jotta jaksaa taas painaa pitkää päivää.

Loma kannattaa pyhittää rentouttavaan hääräilyyn, mukavien asioiden tekemiseen ja ennen kaikkea lepoon. Nämä ovat tärkeitä palautumisen kannalta. Keskity siis asioihin, jotka antavat sinulle virtaa, voimia ja energiaa.

Usein unohdetaan, että arki itsessään on kuormittavaa muistamisineen, tekemisineen ja sosiaalisine suhteineen. Työ ja elämäntilanne saattavat tuntua kuormittavilta ja jatketaan vain päivästä toiseen kuin Duracell-pupu. Lepo ja rentoutuminen jäävät vähäiselle huomiolle. Siksi lomaa ei kannata täyttää velvollisuuksilla, koska lomallakaan ei silloin pääse palautumaan.

Lepo, joutilaisuus ja tylsyys. Niistä ei välttämättä ole juuri mieleisesi loma tehty. Kuitenkin voisi olla hyvä ujuttaa näitäkin muutama päivä lomalle. Varsinkin, jos tuntuu, että kaipaisit muutosta urallesi.

Luovuus tarvitsee tylsyyttä ravinnokseen. Siksi, jos haluat muutosta tilanteeseesi, sinulla täytyy olla tylsää, että saat aivosi työstämään uusia ideoita. Uudet ideat ovat pohjana muutokselle, vaikka et vielä tietäisikään, millaista muutosta etsit tai minne suuntaan haluaisit mennä.

Urasuunnitelmia ei kuitenkaan kannata tehdä lomalla! Nyt kuules, ihan luvan kanssa saat olla tekemättä urasuunnitelmia. Loma on lepoa varten ja siten saat aivosi virittymään uutta, inspiroivaa ja unelmia luovaan tilaan.

Kun olet levännyt riittävästi, voit alkaa uusilla voimilla tehdä peliliikkeitä urasi ja elämäntilanteesi suhteen. Paluu arkeen tuo esiin taas ne asiat, jotka sinua kuormittavat. Levänneenä tunnistat ne paremmin ja jaksat pohtia, mitä niille voisi tehdä tilanteen parantamiseksi.

Jos olet jo päättänyt lomallasi, että loman jälkeen aloitat työt muutoksen eteen, loman aikaansaama lepotila ei muutukaan puuduttavaksi turtumisen olotilaksi. Tekemäsi päätös aikaansaa sen, että levänneet aivosi alkavat tuottaa ideoita tilanteen muuttamiseksi.

Tähän kun vielä lisätään uravalmentajan tuki, voit olla varma, että seuraavan puoli vuotta vireystilasi on täysin erilainen. Uusien ideoiden, suunnitelmien tekemisen ja niiden toteuttamisen tuoma energia ja flow saavat taatusti vauhtia masiinaan ja suhtautumaan perusarkeenkin uusin silmin.

Ja kaikki tämä tapahtuu, jos maltat lomallasi levätä ja teet päätöksen loman jälkeisestä muutosprosessista. Tuki on välttämätöntä, koska usein arjen kuormitus imaisee mukaansa, jos ei ole ammattilainen mukana viemässä projektia eteenpäin ja luomassa pohjaa täysin uusille ajatusten kulkuväylille. Ammattilaisen tehtävänä on auttaa sinua löytämään se juuri sinulle sopiva vaihtoehto juuri sinun elämäntilanteeseesi.

Eli

1) Tee päätös loman jälkeisestä muutosprosessin aloittamisesta

2) Lepää

3) Lomalta palattuasi aloita prosessi

Nähdään siis lomasi jälkeen! 😉

Tiina / Carads

” Mut entäs, jos…”

Kuinka monta kertaa olet ajatellut uraasi lauseen alulla ”entäs, jos”?

Useimmiten lause tulee mieleen illalla nukkumaan käydessä tai töissä juuri sillä hetkellä, kun kiehahtaa syystä tai toisesta. Myös lomat ovat oiva hetki ajatella, mitä muuta voisikaan tehdä. Tai isojen murroskohtien kohdatessa.

Milloin sitten on syytä suunnitella uraansa?

Tässä muutamia esimerkkejä:

  • Olet tympääntynyt työhösi tai työkavereihisi tai vaikkapa työmatkaasi.
  • Haluat olla enemmän lasten kanssa kotona tai vähemmän lasten kanssa kotona.
  • Haluat edetä urallasi tai päästä työelämään kiinni.
  • Haluat lisää vastuuta työhösi tai vähemmän vastuuta työhösi
  • Haluat lisää palkkaa tai (huomattavan harvinainen tilanne) haluat vähemmän palkkaa
  • Haluat lähteä ulkomaille tai haluat palata kotimaahan
  • Haluat muuttaa työnkuvaasi
  • Haluat vaihtaa alaa
  • Haluat vaihtaa paikkakuntaa
  • Haluat opiskelemaan
  • Haluat osittaisen työajan tai lisätyön
  • Olet unelmoinut muutoksesta, mutta et tiedä, miten sen saisit toteutettua
  • Olet jotenkin nyhjääntynyt, mutta et tiedä miksi tai mitä sille voisi tehdä
  • Haluat uusia haasteita
  • Haluat päästä osaksi seikkailua ja valloittamaan vuoria
  • Haluat rauhaa ja tasaista elämää
  • Haluat yrittäjäksi tai olet jo yrittäjä

Aika harvassa ovat ne tilanteet, että uraansa ei kannattaisi suunnitella tai päivittää urasuunnitelmiaan. Yksinkin voit asioita muuttaa, mutta olisiko avusta apua?

Suomessa on vielä lapsen kengissä hyväksyä apua muilta. Olipa kyse sitten naapuriavusta, kasvatusneuvoista, personal trainereista tai uravalmennuksesta. Mentaliteetti ”kyllä minä pärjään”on iskostunut syvälle. Siitä on hyvin hankala päästä eroon. Kuitenkin useimmiten pääsemme helpommin tavoitteeseemme, jos hyväksymme apua.

Kuinka moni tietää vaikkapa laihduttamisessa tien onnistumiseen? Jokainen tietää, että sokeria ja haitallisia rasvoja minimiin ja kasviksia ja protskuja enemmän ruokavalioon. Vielä kun lisää päälle liikuntaa, on menestys taattu. Mutta kuinkas siinä usein käykään? Ensimmäiset kolme päivää sujuu hyvin ja sitten löytyy sirkusaakkoset, suklaalevy tai sipsipussi kainalosta katsomasta leffaa, tositeeveetä tai ihan vaikka ostoskanavaa.

Jos apuna on PT, hän osaa neuvoa ja tukea ja tsempata oikeissa kohdissa ja varoittaa ennakolta karikoista. Useimmat ihmiset onnistuvat PT:n kanssa. Toki saattaa löytyä pari muuttujaa elämäntilanteissa, terveydessä tai motivaatiossa, jotka muodostuvat esteeksi. Mutta pääsääntöisesti tuen avulla onnistutaan varmemmin kuin ilman tukea. Toki on olemassa oman elämänsä sissejä, jotka rämpivät läpi palavan viidakon ja saapuvat voittajina maaliin. Huutavat mennessään, että ”Havuja, #*#*#*#!”

Urasuunnittelu ja uravalmennus ovat osa samaa konseptia. Tottakai ihmiset ovat aina pärjänneet ilmankin. Ja toki jokainen osaa sen tehdä itsekin. Mutta entäs, jos kuitenkin valmennuksen avulla päätyisitkin ihan toisiin tavoitteisiin kuin mihin itse olisit osannut tähdätä? Mutta entäs jos kuitenkin apu olisikin juuri se, jota olet odottanut, mutta et ole osannut edes ajatella tarvitsevasi sitä muutoksen tueksi?

Do something today that your future self will thank you for!

Tiina/Carads

Ps. Meillä on FB:ssä arvonta, jossa palkintona on uravalmennusta.

Äitien leiri

Milloin äidit saavat rauhassa keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiin? Tuleeko liikuttua tarpeeksi? Milloin olet viimeksi satsannut rahallisesti itseesi tai uraasi? Milloin olet viimeksi tehnyt konkreettisesti jotakin oman urasi edistämiseksi?

Jos Super-Äitejä ei lasketa, valtaosa äideistä ei ennätä panostamaan omaan hyvinvointiinsa saatikka uraansa tarpeeksi. Perheen hyvinvointi, sairauspoissaolot, neuvolassa käynnit, lasten harrastukset, virasto-asioinnit ja muu perusarkeen sisältyvä lisätyö (metatyön lisäksi) vievät kaiken ajan ja energian.

Iltaisin saattaa tulla mieleen somea selatessa, että olisipa ollut mukava saada tänään hetki omaa aikaa ja liikkua siten, kun itse tykkään. Välillä saattaa mielessä käydä myös, että oma ura on jääänyt taka-alalle ja ne virstanpylväät, joista aikaisemmin haaveili, tuntuvat saavuttamattomilta.

Mutta leiri-elämä on jotakin ihan toista.

Leirille voit valmistautua pakkaamalla itsellesi eväät ja repun mukaan. Tiedät jokaisena leiripäivänä pääseväsi kokeilemaan jotakin lajia, mahdollisesti sellaisia, mitä et ole ennen kokeillut. Joten liikunta check! Ja tietenkin leirieväät myös! 🙂

Leirillä saat henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa sekä ihan ikioman sinulle personoidun liikuntasuunnitelman. Siellä ei lue juoksulenkkiä 5krt/vko, jos et yhtään pidä juoksemisesta. Siellä ei myöskään lue kuntosaliharjoittelua, jos sen ajattelukin saa sinut voimaan pahoin. Suunnitelma tehdään sinun mahdollisuutesi ja tavoitteesi huomioon ottaen. Saat juuri sellaisen liikuntasuunnitelman, jonka avulla tiedät pääseväsi tavoitteeseesi.

Uravalmennuksessa pääset pohtimaan juuri omista lähtökohdistasi missä ammatillisesti olet ja minne haluaisit seuraavaksi päätyä. Mikäli sinulla on mielessäsi asioita, joihin haluaisit apua ja tukea (kuten moderni työnhaku, haastattelut jännittävät tai somen käyttö ammatillisesti tuntuu hankalalta), myös niitä voimme käydä läpi. Tärkeintä on, että saat keskittyä urasi suunnitteluun, askelmerkkeihin tavoitteisiin pääsemiseksi ja innostua tulevaisuudesta!

Milloin olet viimeksi innolla suunnitellut urasi tulevaisuutta?

Kesää ja ennen kaikkea aurinkoisia leiripäiviä odottaen

Tiina/Carads Oy

Äitiys ja ura

”Olipa kerran äiti, joka halusi jo kotoa takaisin töihin. Vaikka lastaan kuinka rakastaakin, halusi tämä äiti käyttää aivojaan muuhunkin kuin leikkimään kukkuu- leikkejä. Hän tarttui tuumasta toimeen ja läksi töihin. Pieni ihminen läksi hoitoon ja kaikki meni alkuhuumassa hyvin. Kunnes äiti koki, että työn merkitys oli vähäinen verrattuna pieneen ihmiseen, jolla ei hoidossa ollutkaan hyvä olla. Miten äiti voisi selvitä syyllisyydestään, kun ei ollut hoitamassa lastaan kotona vaan sen sijaan lapsella oli kurjaa hoidossa? Miten äiti saisi itsensä motivoitua, kun työ ja työyhteisö eivät olleetkaan viihtyisimmästä päästä? Ja miten äiti saisi korjattua tilanteen?”

Kyseinen äiti on nykyaikaisen työelämän tärkeimpien teemojen äärellä, kun kyse on toimivista työyhteisöistä, työn mielekkyydestä ja työssä viihtymisestä sekä uran ja äitiyden yhteen sovittamisesta.

”Sillon äiti laittoi aivot raksuttamaan ja pohti perusasioita. Mitä työltäni haluan? Miten voisin olla lapsilleni enemmän läsnä ja silti tehdä töitä? Mikä malli toimisi perheelleni parhaiten? ”

Nämä kysymykset ovat valtavia. Ne vaativat paljon pohdintaa, arvojensa tarkastelua sekä omien vahvuuksiensa tunnistamista. Näihin kysymyksiin vastaamista varten täytyy olla myös lukemattomat eri vaihtoehdot tiedossa, joista voi valita sen parhaiten sopivan.

”Lähtisinkö opiskelemaan? Vaihtaisinko työpaikkaa? Siirtyisinkö tekemään vuorotyötä? Alkaisinko yrittäjäksi? Vaihtaisinko alaa? Jäisinkö kotiin? Näistä vaihtoehdoista yrittäjyys vaikuttaisi houkuttavimmalta. Voi kun voisikin tehdä töitä kotoa käsin ja olla paikalla, kun lapset tulevat koulusta. Kuulostaisi hyvältä. Mutta entäs, kun minulla ei ole taitoja? En osaa leikata hiuksia tai ommella vaatteita. En omaa pätevyyttä suunnitella taloja tai konsultoida ongelmatapauksia. En haluisi vahtia muiden lapsia tai myydä verkostomarkkinointituotteita. Mitä siis voisin tehdä? ”

Kyseinen äiti ei vielä tiedä, että hänellä on jo puolet vastauksesta valmiina. Hän haluaa olla kotona, kun lapset tulevat koulusta. Siinä on tärkein kriteeri työlle. Muut nyanssit saattavat muuttua, mutta tärkein arvo on tiedossa.

Mitä sinä valitsisit kyseisessä tilanteessa?

Tarinan äiti ratkaisi yhtälön. Tänään hän työskentelee yrittäjänä ja on kotona, kun lapset tulevat kotiin.

Mikä on sinun unelmasi? Miten sinä haluaisit saada uran ja äitiyden resonoimaan keskenään?

Tiina, Carads Oy

Ps. Jos haluat, saat minulta apua ratkaisun keksimiseen ja toimintasuunnitelman luomiseen. Siten sinun on helppoa keskittyä askelmerkkien suorittamiseen ja kapasiteettia jää muuhun. Siten unelmat ovat saavutettavissa.

Kesäleirit aikuisille

Kesäleirit herättävät tunteita. Toisaalta muistaa sen ehkä hieman jo kiillottuneen kuvan omista lapsuuden kesäleireistä, jolloin aurinko paistoi, sai olla paljon ulkona, oli mukavaa ja eväätkin maistuivat herkullisille. Toisaalta tuntee helpotusta ja samalla ikävää, kun miettii omia lapsia leireillä. Ajallisesti leirit helpottavat lapsiperheen kesää, mutta ikävä siinä yleensä iskee -puolin ja toisin.

Mikä leiritoiminnassa on hienointa leiriläisen näkökulmasta on, että voi keskittyä täysin pitämään hauskaa. Kaikki tulee valmiina, mistään ei tarvitse huolehtia ja toiminta on suunniteltu juuri sinulle. Lisäksi lämpö, valo ja ulkoilma luovat toiminnalle lähes taianomaiset puitteet pitkän ja pimeän talven jälkeen.

Aikuisillekin on tehty leirejä jo jonkin aikaa. Leirejä löytyy laidasta laitaan. Voi lähteä kansainväliselle leirille joko kotimaassa tai ulkomailla. Toisaalta voit panostaa parisuhteeseesi, kirjoittamiseen tai vaikkapa vaeltamiseen. Tarjontaa löytyy ja se on hienoa!

Miten lapsiperhe-arjesta voi ottaa aikaa aikuisten leirille?

Tämä onkin SE kysymys, mikä yleensä estää leireille osallistumisen. Pienten lasten vanhemmat eivät voi lähteä yön yli -leireille ilman lapsia ja jos lapset ovat mukana, saako sen huolettoman kesäpäivä -kokemuksen enää kokea? Todennäköisesti se kokemus ei ole niin huoleton.

Päiväleirit ovat todennäköisempi vaihtoehto. MUTTA, mutta, mutta. Mihin lapset menevät silloin? Useimmilla lapsilla on kesäloma joko koulusta tai hoidosta. Jos on niin pieniä lapsia, että he eivät ole vielä edes hoidossa, minne voit mennä heidän kanssaan? Ja mihin isommat lapset voisi laittaa hoitoon?

Kummallista kyllä, useimpiin paikkoihin et saa ottaa vauvaa tai pientä lasta mukaan. Monesti sitä perustellaan, että muut asiakkaat voivat valittaa siitä. Eli aikuiset ihmiset eivät kestä vauvan itkun aiheuttamaa tunnekuormitusta. Tämä on sinänsä hassua, koska useimmiten vanhemmat ovat ne tilanteen stressaajat ja osaavat kyllä arvioida, milloin on syytä siirtyä syrjemmälle vaikkapa nukuttamaan vauvaa ja milloin kyseessä on vaikkapa nälkä, joka sekin on helppo korjata. Vauvaperheiden(kään) mukaan pääsemisen ei pitäisi eikä saisi olla ongelma.

Miksi pitäisi saada leirikokemus myös aikuisena?

No tietenkin siksi, että kuka tarvitsisi enemmän huoletonta leiriarkea, kuin ruuhkavuosissa taapertava aavistuksen väsynyt aikuinen?

Kuka voisi nauttia eväistä kauniissa säässä ja kauniista maisemista sekä hiljaisuudesta, lämmöstä ja valosta enemmän kuin alvariinsa kaikkia muita varten oleva ihminen?

Kuka osaa arvostaa enemmän sitä, että kaikki on valmiina ja juuri sinulle suunniteltu kuin aikuinen, joka ajattelee yleensä viimeisenä itseään.

Aikuisten leireillä voi keskittyä pitämään hauskaa ja yleensä niissä on myös hyöty-aspekti mukana. Kerrankin saa panostaa vain itseensä ja omaan hyvinvointiin ja tehdä vain ja ainoastaan ne kivat jutut!